Viikon kuulumisia alkaneesta työharjoittelusta. Itse sairaalalle menosta on tullut jo aika helppo rutiini. Menemme bussilla numero 25, ja matka kestää vaihtelevasti ruuhkasta riippuen noin 5-15 minuuttia. Saimme jo avausseremoniassa harjoittelijapassit, joita tulee kantaa mukana koko ajan, muuten itse sairaalaan ei ole edes asiaa - turvallisuudesta ollaan siis hyvin tarkkoja. Maanantait ja perjantait meillä on yleensä puolikkaita päiviä sairaalalla, ja aamut opetusta koulun puolesta. Poikkeuksena tämän viikon perjantai, koska huomenna luvassa yksi suuri tapahtuma.. kerron siitä myöhemmin lisää. Muut arkipäivät olemme normaalisti sairaalalla. Maanantaina sairaalalle saapuessamme meidät jaettiin kahteen eri ryhmään, ja itse olen samassa ryhmässä Tarjan ja Elenan kanssa. Ensimmäinen viikkomme on kulunut Consanas-nimisellä neurologisella kuntoutusosastolla, jota johtaa saksalainen professori Paul Schoenle, apurinaan fysioterapeutti Jara Haase. Meidän ohjaajanamme on toiminut osaston vastaava sairaanhoitaja Li Ailian "Abey", joka on muuten aivan ihana ihminen - aina hymyssä suin.
Ensimmäisinä päivinä on tullut opittua, ja nähtyä vaikka ja mitä. Olemme päässeet mukaan mm. potilaskierroille, omaisten hoitopalaveriin, hoitohenkilökunnan kokoukseen, nähneet potilasjärjestelmän perustoimintaperiaatteet, sekä tutustuneet kuntoutuskeskuksen toimintamalliin. Meitä on myös pyydetty mukaan kehittämisideointipalavereihin, seuraamaan haavahoitoa, keskuksen fysioterapeutti on opettanut meille kehonhallintaliikkeitä - voisi sanoa, että viikko on ollut toimintaa täynnä.
Kuntoutuskeskuksen pääasiallisia asiakkaita ovat AVH-potilaat, mutta poikkeuksiakin voi toki olla, esim. aivosyövästä toipumassa oleva potilas. Moniammatillinen tiimi koostuu professori Paulin lisäksi mm. lääkäreistä, fysioterapeuteista, toimintaterapeuteista sekä sairaanhoitajista.
Hoitajat täällä Kiinassa eivät oikeastaan tee perushoitotyötä (vaipan vaihto, pesut, ruokailuissa avustaminen jne), vaan sen tekevät ns. "care giverit", tai sitten potilaan omaiset. Täällä voi yhden hoitosängyn ympärillä olla omaisia kerralla, vaikka kymmenkunta, kun taas Suomessa olemme tottuneet siihen, että hoitajat auttavat kyseisissä toiminnoissa päivittäin, jos potilas ei niihin itse enää kykene.
Tuntuu muuten, että ajatukset poukkoilevat laidasta laitaan tätä postausta kirjoittaessa, kun olisi niin paljon kerrottavaa ja pohdittavaa, mutta ei oikein tiedä, että miten pukea niitä ajatuksia sanoiksi tällä hetkellä.. ehkäpä myöhemmin? Toki, jos joku keksii jotain kysyttävää keskuksesta niin vastailen kyllä mieluusti.
Kuntokeskuksen viralliset sivut: https://www.simcgroup.com/en/kangfudetail.html jos joku teistä lukijoista haluaa tutustua paremmin keskuksen toimintamalliin/ideaan, nimim. tuolla se on selitetty todella hyvin.
Ensi viikolla meidän ryhmämme pääsee sitten tutustumaan sairaalan ikäihmisten palveluyksikköön. Mielenkiinnolla odotan tuota paikkaa, kuullut muilta toisen ryhmän jäseniltä pos. kokemuksia.
Kuullaan seuraavan postauksen merkeissä.. 🙂
♡ Oona
