Reilu viikko tainnut kulua edellisestä postauksesta, ja eipä mulla nyt mitään ihmeellistä asiaa tälläkään kertaa oikeastaan ollut. Taustalla soi postausta kirjoittaessa Swedish House Mafia - Don't You Worry Child, ja fiilikset on vähän hassunlaiset. Sain hetki sitten katsottua neljännen Vain Elämää-jakson ja ai että, paras kausi varmaan kaikista aiemmista. Kaikki tämän kauden artistit ovat joko sellaisia, joita olen nuorempana fanittanut, tai sitten nyt vanhemmalla iällä tykästynyt erityisesti heidän tuotantoonsa.
No, ohjelma sikseen ja kuulumisten pariin täältä Santanderista.
Tällä viikolla olen ollut asunnon siivousvuorossa viimeistä kertaa - halleluja, shoppailut rankasti Primarkissa, leikannut hiukseni itse hetken mielijohteesta lyhyeksi, ja värjännyt ne liila/punaiseksi, käyttänyt lähijunaa ensimmäistä kertaa, itkenyt ikävästä ja ilosta, stressanut hyvin tärkeistä asioista, mitkä odottavat kun palaan Suomeen, sekä myös törmännyt bussipysäkillä vanhaan pariskuntaan Skotlannista ja Walesista.
Tasan 3 viikkoa jäljellä ennen Suomeen paluuta, ja mihin on tämä aika mennyt? Tuntuu että joko olisin ollut täällä jo ikuisuuden, tai sitten saapunut vasta eilen. Itse espanjan kielen ymmärtämiseni on kehittynyt huimasti viimeisten 5 viikon aikana, ja välillä jopa mietin että ymmärsinkö nyt varmasti, vai luulenko vain arvaavani mistä ihmiset puhuvat.. Töissä on myös mennyt mielestäni tosi hyvin, ja olen iloinen, että työkaverini hallinnon toimistossa ovat todella mukavia. Tilanne asunnolla on myös ollut yllättävän rauhallinen, ilman mitään turhempia draamoja - taukoa saippuaoopperasta(ko)?
Yhtenä miinuspuolena ehkä kaikessa on, että en ole oikein pystynyt nukkumaan kunnolla öisin, mikä ei sinäänsä yllätä, mutta sitä en käsitä, että en edes saa nukuttua päikkäreitä? Kaverit, jos luette tätä niin tiedätte kyllä kuka on yleensä päikkäreiden kruunamaton kuningatar, ha. No, aina on toki uusi viikko ja uudet kujeet edessä.
Sain tossa pari tuntia sitten suoritettua viikon viimeisen siivouksen, ja vitsit miten hyvä fiilis. Tämän päivän ohjelmassa olisi vielä toki bussikortin lataaminen eräässä pikkukioskissa, joten se on ¡hasta luego! taas seuraavaan kertaan.
