Transporte público

Vähän päälle 3 viikkoa jo takana täällä Santanderissa, ja eiköhän nyt olisi aika tehdä pieni postaus julkisesta liikenteestä.

Tosiaan olen täällä pääasiassa käyttänyt vain bussia, liikkuakseni paikasta A paikkaan B. Espanjalaiset opettajat kehoittivat minua jo ensimmäisellä viikolla ostamaan bussikortin, ja näin tein. Itse kortti maksaa huiman euron ja kortille voi ladata rahaa rajattomasti oman mielensä mukaan. Kortin voi ostaa melkeinpä vain mistä kioskista, ja kyseinen kortti tulee kyllä puolet halvemmaksi, kuin se että maksaisin joka kerta bussia käyttäessäni sen 1,30€ per suunta.

Santander itsessään on aika pieni paikka ja tämän johdosta bussit menevätkin melkeinpä vain kahteen eri suuntaan. Välillä bussit ovat todella täynnä ja muutenkin istumapaikkoja on puolet vähemmän, kuin esim. Suomen busseissa. Täällä ihmiset ovat aina myös kohteliaita vanhemmalle sukupolvelle. Heidät päästetään istumaan lähes poikkeuksetta aina, jos esim. huomataan että joku on vähän vanhempi iältään, ja ei meinaa pysyä pystyssä välillä vähän hurjemmassakin vauhdissa.

Työmatkani on oikeasti n. 5 km, mutta sen taittamiseen bussilla voi mennä välillä jopa 30 minuuttia, riippuen toki kellonajasta ja ruuhkan laadusta. Lyhimmillään matkan taittaa toki 10 minuutissa. Yleensä suunnistankin bussipysäkille noin tuntia aiemmin, jotta ehdin varmasti ajoissa töihin.

Täytyy kyllä mainita, että yksi ehdottomasti tukalin asia busseissa on tällä hetkellä aivan ylikuumalla olevat lämmitykset. Ymmärrän kyllä, että syksy/talvi tekee tuloaan tännekkin, ja ihmiset ovat toppatakit(!) päällä ulkona, mutta lämpöä on silti vähintään joka päivä se +20, ja itse meinaan kuolla kuumuuteen shortsit ja t-paita päällä.. Tähän voisi sanoa, että tämä on taas yksi niistä ehdottomista kulttuurishokeista, joita en kyllä koskaan tule ymmärtämään, haha.

Ensi kerralla luvassa sitten vähän laajempaa postausta kimppakämpästä ja siitä, millaista täällä on ollut asua.

#oonamaailmalla #santander #solotravel #spain #publictransport