Ay dios mio

Johan tämä huima postaustahti saa itsenikin ihan hämmästymään! Huomenna tulee kuluneeksi viikko siitä kun saavuin tänne Santanderiin, 1 viikko takana ja 7 viikkoa vielä edessä. Tuntuu muuten erittäin hassulta nähdä samat tutut naamat bussipysäkillä aina aamuisin töihin mennessäni.

Tänäänkin oli ihan hyvä päivä töissä, mutta en vaan meinaa päästä siitä kiusallisuuden tunteesta eroon, joka syntyy tilanteessa jossa seison respassa suoraan sanottuna tumput suorina ja yllä väkinäinen hymy kasvoilla. Kämmenet hikoavat jo ennestään, ja on muutenkin todella kuuma sää työskennellä tällä hetkellä.. Kaipa se on sitä alkukankeutta ja varmaan olisi missä tahansa uudessa työpaikassa, olit sitten Suomessa hotellissa töissä tai täällä. Erona on vain erittäin suuri kielimuuri. Voin sanoa rehellisesti, että ymmärrän tai pystyn ''arvaamaan'' vähintään 50% ihmisten puheista täällä. Se vain kun et tiedä mitä vastata, tai vaikka tietäisitkin, niin pelkäät mokaavasi. Toi pirullinen tunne on niin uusi kuin vaan voi olla, normaalisti en ole epävarma tekemisistäni, saatika sitten näytä siltä kuin olisin peura ajovaloissa, haha. Ehkä on ihan hyväkin joskus tuntea näin, en suoraan sanottuna tiedä. On kovin aikaista tosiaan sanoa yhtään mitään työpaikasta, espanjan kielen oppimisesta, siinä kehittymisessä tai saatika sitten työpaikalla työskentelevistä ihmisistä.

Semmosia ajatuksia tälle illalle, katsotaan taas että mitä huominen tuo tullessaan.

ps. lopuksi yksi erittäin hauska kuva tältä päivältä.

#oonamaailmalla #santander #spain #training #feelings #solotravel