Uusi viikko ja uudet kujeet.
Maanantaina meidän ryhmämme pääsi ekaa kertaa tutustumaan Provectuksen Care Mansioniin, elikkä vapaasti suomennettuna sairaalan muistisairaiden ikäihmisten asumisyksikköön. Asumisyksikössä asuu tällä hetkellä vain 10 asukasta, ja se on ilmeisestikkin ollut pystyssä vasta maaliskuusta lähtien. Kiertelimme ensimmäiseksi hieman yksikön tiloja, ja voi että mitä kaikkea tuolta löytyykään.. on yksityistä elokuvateatteria, spa-tilat, hierontahuoneet, mahdollisuus tilata alakertaan kampaaja, aktiviteettitilat ja sitten vielä iso puutarha missä ulkoilla asukkaiden kanssa.
Tiistaina oli varsinaisesti virallinen päivämme yksikössä, ja aamu alkoi klo 8 vuoronvaihdon raportin yhteydessä. Yksikön johtajatar Diana ystävällisesti käänsi meille aamupalaverin sisällön, ja muutenkin esitteli heidän asukkaita sekä asukkaiden huoneita. Raportin jälkeen lähdimme porukalla hieman puutarhaan ulkoilemaan, ja ruokkimaan karppeja - vanhukset näyttivät todella pitävän tästä. Myöhemmin pääsimme tekemään hieman erilaisia helminauhoja, ja taiteilimmekin vaikka millaisia yhdessä asukkaiden kanssa.
Keskiviikkona kello soi taas tuttuun tapaan kuudelta, ja ei meinannut kyllä millään jaksaa nousta.. en tiedä mikä noissa kuuden herätyksissä täällä on, mutta hyi että. Bussi oli aamulla myöhässä, ja siitä pystyikin jo päättelemään, että jasso - taitaapi olla muutama muukin kyytiläinen menossa tänään, ja voi että oli kyllä ensimmäinen kerta, kun bussiin ei mahtunut pysäkiltä edes kaikki kyytiin mukaan. Noh loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme sairaalalle ja asumisyksikköön.
Päivä alkoi aamurapsan merkeissä, ja kävimme myös aamukierrolla. Näiden jälkeen lähdimme ulkoilemaan (sää muuten helli meitä tänään, +26 astetta ja aurinkoa!) asukkaiden kanssa, ja tuttuun tapaan ruokkimaan karppeja. Tuolloin seurassamme oli myös päivätoiminnanohjaaja - hauskaa sinällään, kun itse olen sitten taas tuota hommaa tehnyt ekan kerran Suomessa vuodesta 2014. Ulkoilun aikana osa porukasta lyöttäytyi harrastamaan taijin tyylistä lajia, ja hetken aikaa olo tuntui olevan kaikilla aika zen 🧘🏼♀️ Päivätoiminnanohjaaja veti myöhemmin porukalle sitten laulutuokion, ja kyllä oli hauskaa. Se on jännä miten tuo musiikki vaikuttaa melkeinpä aina pos. muistisairaisiin, sieltä tulee jos jonkinmoiset laulut sanasta sanaan oikein. Ulkoilun jälkeen menimme aktiviteettitiloihin kuuntelemaan "Nanan" (asukas vaaleanpunaisissa vaatteissa) pianonsoittoa, ja voi että kun olikin nättiä.
Tänään aamurapsan jälkeen Diana perehdytti meitä yksikön asukkaiden hoitosuunnitelmiin, ja yleisesti heidän käytäntöihin. Paljolti sama toimintaperiaate kuin meillä Suomessakin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Tuosta tutustumaan tarkemmin yksikön toimintamalliin, joka on kehitetty Australiassa: https://provectuscare.com.au/asia-pacific/shanghai-provectus-care-mansion/
Ehkäpä yksi viikon mielenkiintoisimpia hetkiä oli, kun keskustelimme mm. ympäristön muutosten vaikutuksesta kiinalaisten tämän päivän terveyteen. Kiinassa yleisimpiä sairauksia tällä hetkellä ovat kuulemma eri syövät, ja niistä eri toten keuhkosyöpä (johtunee suurimmaksi osaksi ilmansaasteista sekä tupakoinnista). Toiseksi yleisin oli muistaakseni diabetes, kolmanneksi sydän- ja verisuonisairaudet, ja sitten aivoverenkiertohäiriöt (AVH) keskivertoa nuoremmalla iällä. Diana kertoi, että vielä 20 vuotta sitten Kiinassa ei juurikaan todettu diabetesta, saatika sydän- ja verisuonisairauksia, että ne ovat ns. vaikutusta länsimaalaisesta kulttuurista. Sokeri, rasva ja suola - nuo kolme eivät kuulu perinteiseen kiinalaiseen ruokavalioon, mutta ne ovat tulleet hyvin paljon osaksi nykypäivän pikaruoka- ja kahvilaketjujen mukana.
Huomenna sitten luvassa pitkästä aikaa Mr. Wu:n yrttitunnit, ja innolla odotan kyllä niitä. Aamupäivällä menemme sairaalalle, kyseisen aamupäivän ohjelma on kylläkin vielä hieman epäselvä, mutta eiköhän se selviä päivän mittaan..
Muita kuulumisia.
Viime päivinä on ollut ilmassa itsellä pienehköä ärtymystä johtuen erinäisistä syistä. Suurimpana tekijänä varmaan nämä Kiinan yhteydet. En ole missään aiemmassa tekstissä maininnut, mutta on kyllä tuskaa välillä saada edes tätä blogia kirjoiteltua, tai olla yhteydessä läheisiin, koska yhteydet eivät vain pelitä.. Toisena tekijänä kiinalaisten suosiossa oleva sovellus WeChat, joka on kuin suoraan helvetin porteilta.. Kerran kun pääset sisälle, niin auta armias menee viikko, ja sinut heitetään sieltä ulos, koska olet ulkomaalainen.
Noh onneksi se elämä ei yhteen sovellukseen kaadu, se vain että kaikki ohjaajat/yhteyshenkilöt sairaalasta, koulun opettajat, ja uudet tutut täällä käyttävät kyseistä sovellusta, niin olisi mukava pystyä kommunikoimaan myös heidän kanssaan.. 🙂
Sellaisia kuulumisia tällä kertaa, 16 päivää täällä takana, ja 20 jäljellä. Viikonloppuna lähdetään Taren kanssa taas seikkailemaan Shanghain kaduille, niin eiköhän mielikin lähde taas nousukiitoon.
♡ Oona
